Juuso 14v.

potkunyrkkeily, vapaaottelu ja lukkopaini

 

Olen harrastanut potkunyrkkeilyä noin kaksi vuotta ja käyn treenaamassa myös vapaaottelua ja lukkopainia. Olen ottanut potkunyrkkeilyssä kaksi ottelua, joista on tullut voitto ja tappio.

 

Aiemmin harrastin uintia, suunnistusta ja breakdancea. Olen aina halunnut alottaa nyrkkeilyn tai jonkun vastaavan kamppailulajin ja sitten halusin alottaa jonkun uuden harrastuksen. Löysin KBT:n netistä ja katsoin että peruskurssin ikäraja oli 13v ja olin juuri täyttämässä sen niin päätin tulla.

 

KBT:n treeneistä on tullut paljon itsevarmuutta ja uusia kavereita myös. Eniten treeneissä tykkään kun siinä huomaa miten paljon itse kehittyy ja sitten tietysti lisäksi sparreista! Tavoitteena minulla on nyt ainakin ensiksi voittaa nuorten suomenmestaruus potkunyrkkeilyssä ja katsotaan sitten lisää.

 

 

 

Meo 23v.

potkunyrkkeily ja thainyrkkeily

 

Olen harrastanut potkunyrkkeilyä nyt 5 kuukautta ja käynyt välillä myös KBT:n thainyrkkeilyssä. Ennen potkunyrkkeilyä harrastin jalkapalloa, ratsastusta ja irlantilaista jalkapalloa. Kamppailulajit on aina kiehtoneet, mutta nyt vasta löytyi sopiva aika harrastukselle ja kaveri joka ollut seurassa pitkään sai mut innostettua mukaan treenaamaan.

 

Potkunyrkkeilystä olen saanut uusia kavereita, innostusta ja hyvää oloa sekä henkisesti että fyysisesti. Treeneissä huomaa aina, että pystyy parempaan kuin mitä luulee. Ei pyöritä mukavuusalueella, vaan mennään reippaasti sen yli. Itsetunto, luottamus itseensä ja keho kehittyy. Valmentajat ovat innostavia ja inspiroivia, alansa ammattilaisia.

 

Sen olen huomannut, että moni arastelee edes kokeilla kamppailulajeja, vaikka paljon kiinostaisikin. Moni on sanonut, että hänellä ei ole tarpeeksi hyvä kunto aloittamiseen tai mitä jos se sattuu liikaa. Haha. :D Nuo on ihan turhia pelkoja, koska jokanen voi aloittaa harrastuksen vaikka peruskunto olisi heikko. Me treenataan rauhassa ja hyvällä mielellä, jokaisen kehitystä ajatellen. Se on mahtava huomata mihin sitä loppupeleissä pystyykään! Mun mielestä pelko ja ennakkoluulot eivät saisi jättää ihmisiä ottamatta uusia haasteita ja mahdollisuuksia vastaan...

 

 

 

 

Aki 26v.

vapaaottelu ja thainyrkkeily

 

Olen treenannut vapaaottelua nyt melkein vuoden ja thainyrkkeilyä reilun puoli vuotta. Nuorempana treenasin painia ja jääkiekkoa ja aikusiällä sitten salibandya ja kuntosalillakin tuli käytyä.

 

Pitkään joukkuelajeja harrastaneena halusin haastaa itseäni ja koska olin nuorempana harrastanut myös painia, tiesin mitä yksilöurheilu on. Sen kautta päädyin vapaaottelun ja lukkopainin peruskurssille KBT:lle ja olen iloinen että juuri tänne!

 

Treeneissä pidän niiden monipuolisuudesta ja korkeasta osaamisesta opettajien puolelta. Vaikka treeni on kovaa niin silti sitä saa hymyissä suin tehdä hyvässä porukassa. Harrastus antaa minulle mahdollisuuden päästä koettamaan omia rajojani monipuolisesti kamppailujajien parissa ja tottakai olen päässyt tutustumaan ja ystävystymään todella hienojen ihmisten kanssa.

 

Tavoitteet ovat tällä hetkellä kehittyä joka treenillä ja kun lähtee ylittämään itseään jollain osa-alueella joka treeniin niin kehittyy! Tuleville harrastajille sanoisin että vaikka treenaaminen on kovaa sen pitää olla myös hauskaa!

 

 

 

Janne 45v.

 

potkunyrkkeily

 

Aloitin potkunyrkkeilyn kuusi vuotta sitten poikani yllyttämänä, peruskurssilla oli kuulemma muitakin ”vanhoja ja lihavia” miehiä. Noin kannustavan kommentin jälkeen oli pakko lähteä katsomaan mistä oli kyse. Aikaisempaa kamppailulajitaustaa ei ollut ja liikkuminen oli muutenkin ollut enemmän tai vähemmän satunnaista.

 

Omalla kohdalla treenit ovat erittäin hyvää vastapainoa työlle. Harjoitukset ovat fyysisesti suhteellisen rankkoja, koko kroppa on käytössä eikä treenien aikana ehdi muuta ajatella. Mahdollinen työstressi jää salille ja illalla uni maistuu.



Lajin pariin voi hyvinkin tulla varttuneemmallakin iällä eikä huonokaan kunto ole este. Kunto kohenee nopeasti peruskurssilla ja taitotaso treenien myötä. Laji on erittäin tekninen ja haastetta riittää loputtomasti. Kehittyäkseen on lajiin myös panostettava. Omalta osaltani aika on rajallista ja tavoitteena onkin lähinnä kunnon ylläpitäminen/parantaminen ja toki oppia siinä sivussa aina jotakin uutta.

 

Harmittavan moni lopettaa harrastuksen peruskurssiin, koska vasta sen jälkeen päästään varsinaisen lajitreenin pariin. Vaikka salilla treenaa useita SM-mitalisteja ja yleensäkin kilpaurheilijoita joukkoon mahtuu silti myös meitä ”kuntourheilijoita”. Sparrausta tai treeniä kokeneempien kanssa on turha arastella, sillä harjoituksissa mennään treenikaverin taitotason mukaan.
  
Salille ei tässä iässä enää jaksaisi lähteä, ellei Lepa joukkoineen vetäisi hyviä ja vaihtelevia treenejä, positiivisella asenteella. Sama hyvä asenne heijastuu myös koko treeniporukkaan. Jos kunnon kohentaminen ja itsensä haastaminen kiinnostaa niin voin ehdottomasti suositella lajia.